Huominen päivä edustaa jälleen uuden vuoden alkua, kuluvan
vuoden siirtyessä osaksi menneisyyttä. Vaikka mikään ei sinänsä muutu, ilmassa
on jälleen uuden tuoksua ja mahdollisuuksien tuntua. Tämän voi huomata myös lukuisista
uuden vuoden lupauksista, joita ihmisillä on tapana tehdä. Itse en uuden vuoden
lupauksia tee, sen sijaan asetan itselleni tavoitteita, jotka haluan tulevan
vuoden aikana saavuttaa.
Vuosi 2013 on ollut muutosten vuosi, maisterin tutkinnon
suorittaminen ja tohtori-opintojen aloittaminen on vaatinut perinteisten
ajatusmallien uudelleen arviointia, uusien työtapojen opettelua (mm. Somen ihmeellinen
maailma) sekä paljon sopeutumista, niin itseltäni kuin perheeltänikin. Kaikkiin
muutoksiin liittyy omat kipupisteensä, jotka aiheuttavat huolta, niin myös
tähänkin. Toisaalta totuttujen normien ja rutiinien rikkomisen seurauksena
oppii paljon uutta itsestään sekä ympäristöstään, mikä voimaannuttaa ja antaa
tunteen siitä, että näin on oikein ja näin on hyvä.
Viime syksy ja tämä talvi on kulunut pitkälle
tutkimusprojektin suunnittelun sekä toiminnan aloittamisen merkeissä. Tulevana
vuonna tavoitteeni on siirtyä suunnittelusta toteuttamiseen. Tammikuun tavoite
on ensimmäisen osajulkaisun lähettäminen erääseen kansainväliseen lehteen.
Tutkimuseettisen toimikunnan lausunto tutkimukselleni on tavoite, jonka haluan
saavuttaa maaliskuun loppuun mennessä. Toukokuun tavoite on ensimmäisen
kyselylomakkeen pilotti-tutkimuksen suorittaminen. Seuraavan varsinaisen
aineiston keruun toteutan elokuun loppuun mennessä. Tavoite toisen osajulkaisun
valmistumiseen on joulukuu 2014.
Siinä se vuosi taas vierähtääkin, työn touhussa ja
tohinassa. Apurahojen hakeminen alkaa heti ensi viikolla ja jatkuu koko vuoden,
tavoite niiden suhteen on päätoimisen opiskelun turvaaminen myös vuonna 2015,
niin pitkälle kuin mahdollista. Samoin opintojaksojen suorittaminen sekä
seminaareihin osallistuminen ja verkostoituminen, niin Somessa kuin sen
ulkopuolellakin, ovat tavoitteita, joiden saavuttamista on hyvä seurata ja arvioida
pitkin vuotta.
Tästä on hyvä jatkaa ensi vuonna!
Hei! En ole pitkään aikaan seurannut kehitystä blogissasi, on ollut suoraan sanoen sen verran omia kiireitä.
VastaaPoistaMinulle eutanasia on enemmän tutkimustyötä kuin filosofista pohdintaa, joskin olen käynyt monta eettistä keskustelua itseni kanssa aiheesta.
Pidetäänlö meitä täällä väkisin hengissä?
Kysymys on vaikea. Sanoisin, että Suomalais-Ruotsalaisen "hyvinvointiyhteiskunnan" tavoite on jossain vaiheessa juuri tämä. Yhteiskunta kollektiivisesti kokee yksilön sijoituksena. Meihin sijoitetaan hyvin paljon lapsena, mutta paljon vähemmän aikuisena. Maahanmuutto ja pyhä monikulttuurisuus perustuu jokseenkin samaan periaatteeseen. Maahanmuuttajat nähdään voimavarana ja SIJOITUKSENA tulevaisuuteen!
Meihin sijoitetaan mielestäni LIIAN PALJON kun olemme lapsia ja nuoria. Aikana, jolloin esim jatkuvasti uudistuvat solumme kykenevät kohtaamaan suuriakin vastoinkäymisiä, ja jatkuvasti uusiutumaan. Lapsen mahdollisuus toipua myös psykologisista vastoinkäymisistä on keskimäärin suurempi kuin aikuisen.
Suomalaiseen "itsarikulttuuriin" voi myös vaikuttaa se, että tuon 20 ikävuoden jälkeen yksilöstä tulee ns "nettomaksaja" yhteiskunnalle, ei enää niinkään sijoitusten kohde. Ihmisiä joilla on ongelmia ei enää haluta tukea samalla tavalla.
"Kaikkien täytyy kuolla joskus" on muodostunut Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan terveydenhoidon uudeksi mantraksi. Tappaa myös saa(evätä potilaalta ruoka)kunhan ei vain aktiivisesti!
Olen itse jonkinverran uskonnollinen, joskaan en mikään täyspäiväinen kristitty. Koen että meillä on tietty "velvollisuus" olla täällä. Se mitä kutsumme "Elämäksi" on käytännössä "artificial" eli keinotekoinen simulaatio. Jumala muovaa meidät äitimme kohdussa, ja elämä on osa haasteita. Kun kuolemme elämämme arvioidaan. Tämä on ns "viimeinen tuomio"
http://www.near-death.com/experiences/research24.html
En koe itsemurhaa itsessään "rikokseksi" Silti, en omista omaa ruumistani enkä myöskään omaa sieluani! Näkisin, että kaikesta huolimatta meillä on "etuoikeus" olla täällä. Vastoinkäymiset on myös tarkoitettu voitettaviksi.
Olen eutanasiakonsultti, mutta en silti itse KOE että itsemurha on oikeutettu muusta kuin vakavasta terveydellisestä syystä. Minusta on VÄÄRIN luovuttaa vain siksi että "masentaa" Elämä on tutkitusti keinotekoinen simulaatio, mutta koska Jumala RAKASTAA meitä, on väärin tuhota hänen luomustaan(ruumis)vain siksi, että meillä on silloin tällöin hieman vaikeaa. Olen tullut siihen lopputulokseen ettei tämä käy perusteluksi itsemurhalle. Eutanasia on ainoastaan oikeutettu sellaisissa tapauksissa kun ihminen kärsii vakavasta fyysisestä vaivasta, esim ALS. Henkilökohtaisesti tämä on oma mielipiteeni.
Hei :)
VastaaPoistaKiva että ehdit jälleen poikkeamaan blogissa. Luin kommenttisi jo aiemmin, mutta halusin pohtia sanomaasi hetken ennen vastauksen kirjoittamista. Sanot että eutanasia on enemmän tutkimustyötä kuin filosofista pohdintaa. Itse edustan sitä kantaa, että ilmiöitä on syytä pohtia, ennen kuin lähtee tutkimaan, jotta ei tutkiessa tee ylettömästi "turhaa työtä". Mikäli asioita tarkastelee ja pohtii eri kannoilta, ne kirkastuvat ja selkiytyvät, mistä on etua tutkimustoimintaa toteutettaessa. Ja sisältäähän kommenttisikin filosofista pohdintaa useassakin eri kohdassa :)
Jäin pohtimaan sitä onko itsemurha ja / tai siinä avustaminen asioita, jotka käsität eutanasiaksi?